Pidä itsestäsi huolta!

Toukokuun 6. on kansainvälinen Älä laihduta-päivä (No Diet Day). Sen perusti Mary Evans Young, jolla on itsellä henkilökohtaista kokemusta syömishäiriöistä. Suomessa Syömishäiriöisten liitto Syli ry on järjestänyt päivää valtakunnallisesti vuodesta 2010 lähtien.

Päivän tarkoituksena ei ole juhlia hedonismia vaan ravistella kehoon ja syömiseen liittyviä ennakkoluuloja ja luutumia. Älä laihduta -päivän teesit ovat seuraavat:

1. Jokainen voi ja saa hyväksyä kehonsa sellaisena kuin se on.
2. Ihminen voi elää terveellisesti ja olla terve riippumatta siitä, minkä kokoinen on.
3. Moni elää näennäisesti terveellistä elämää.
4. Laihduttamiseen liittyy riskejä.
5. Ruokarauha kuuluu kaikille.

Ajatus kehopositiivisesta maailmasta, jossa ihminen saisi olla minkä kokoinen tai millainen tahansa ja tulla hyväksytyksi, on vielä kaukana. Pullea nainen uimahallissa, pienikokoinen mies punttisalilla, yli 180 cm pitkä tyttö ostarilla, transnuori tai muunsukupuolinen missä vain – kaikki he kohtaavat katseita, ilmeitä ja jopa sanoja, jotka loukkaavat. Älä laihduta -päivän yhtenä tavoitteena on lisätä tietoisuutta siitä, että tasa-arvoisuus tarkoittaa myös kaikkia kehon muotoja.
Ruokaan liittyvät häiriöt ja tunnesyöminen ovat addiktioista hankalimpia hoitaa, koska ruokaa ei voi jättää kokonaan. Siinä missä alkoholistille tai peliriippuvaiselle suositellaan totaalikieltäytymistä, ruokaan täytyy riippuvaisen tai syömishäiriöisen muodostaa uusi, kohtuullisuuteen ja hyväksyntään pohjautuva suhde. Usein uusi positiivinen suhde ei koske vain ruokaa, vaan nimenomaan itsen, oman kehon ja mielen rakastamista. Ja polulla tasapainoiseen ruoka- ja kehosuhteeseen mennään valitettavan usein laidasta laitaan, ennen kuin keskitie löytyy.

Laihduttaminen ei ole kenellekään terveellistä, jos se on jojottelua kiduttavan nälkäkuurin ja totaalirepsahduksen välillä. Se ei ole myöskään tehokasta painonhallintaa, vaan tällainen laihduttaminen ei kestä ja tulokset ovat väliaikaisia. Usein epäonnistuminen tällaisessa epärealistisessa tavoitteessa saa aikaan vain ihmisen itsekunnioituksen musertumisen ja synkkiä itsesyytöksiä. Eikä ihminen, joka sanoo vihaavansa itseään, useinkaan motivoidu tekemään itselleen hyvää.

Laihduttaminen ei myöskään ole terveellinen elämäntapa. Jos ihminen ihannoi superhoikkaa ulkomuotoa ja soimaa itseään jokaisesta hiilihydraatin murusesta tai väsyttää itsensä ylettömällä liikunnalla, ei hän elä terveellistä elämää. Hänen mielenterveytensä saattaa olla heikossa kantimissa, kun ruumis kamppailee koko ajan säästöliekillä. Myöskään ortoreksia eli liiallinen terveyden vaaliminen ruuassa ole hyväksi – sekin on sairaus, niin kuin ruuan liiallisuus tai liian vähäisyys.

Siksi ruuasta pitäisi puhua entistä positiivisempaan sävyyn. Ruoka ei ole vain bensiiniä moottoriin, mutta sitäkin se on. On mahdotonta toimia ilman energiaa. Ruokahetki voi olla myös nautinto, sosiaalinen tapahtuma, taide-elämys. Ruoka on kulttuuria, tapa kertoa kuka olen. Ruuan ei tarvitse olla tiettyjä numeroita, kaloreita tai määriä, ollakseen terveellistä. Ruokaa ei myöskään tarvitse koskaan ansaita. Terveellisyys on lisäksi joustavaa ja terveellinen ruokasuhde salliva.

Yhteenvetona sanoisin, että kehopositiivisuus ei tarkoita, etteikö omasta kehosta tulisi pitää huolta. Mutta pakonomainen laihduttaminen ei ole vastaus – terveellinen elämäntapa on. Terveelliseen elämäntapaan kuuluu olennaisena osana mielenterveyden hyvinvointi: Pidä itsestäsi huolta ja pidä itsestäsi, jokainen päivä.